Portfolio

Verkko-opetuksen asiantuntijaksi

Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksemme lopuksi on aika tarkastella koulutuksen kokonaisuutta ja omaa kehittymistä. Koulutuksen moduulien sisältö ja painopisteet vaihtelivat ja tukivat hyvin asiantuntijuuden kehittymistäni eri vaiheiden kautta. Erilainen tieto kumuloitui ja rakentui entisen osaamisen päälle.

Olen kuvannut verkko-opetuksen asiantuntijuutta koulutuksen alussa käsitekartassani jaotellen sitä kolmeen osa-alueeseen: sisällöllinen, pedagoginen ja tekninen osaaminen. Tavoitteeksi asetin hopsissani teknisen osaamisen lisäksi verkko-opetuksen pedagogisen osaamisen, jotta pystyisin tulevaisuudessa tuottamaan laadukkaampia ja kiinnostavampia verkkokursseja. Lisäksi toivoin saavani koulutuksessa vaikutteita siitä, miten muut ovat toteuttaneet asioita eri oppimistilanteissa ja erilaisten materiaalien ja aiheiden käsittelyssä.

Alussa kuvittelin osaamiseni olevan verkko-opetuksen alueella vähäistä, mutta opintojen edetessä huomasin, että minulla oli jo osaamista ja kokemusta verkko-opetuksen alueelta. Olen saanut kannustavaa palautetta, joka on luonut uskoa asiantuntijuuteni kehittymiseen.

Oppimispäiväkirjoista löytyy positiivisia oppimisen kokemuksia ja välillä turhautumista kroonisen ajanpuutteen vuoksi. Antoisinta ovat olleet asiantuntijaluennot ja kirjallisuuteen tutustuminen. Varsinkin lähipäivät ovat antaneet minulle paljon. Yhteisöllisyys ja ihmisten kohtaaminen on minulle henkilökohtaisesti tärkeitä oppimisprosessissa.

Työstä johtuvat paineet ja hektisyys ovat vaikuttaneet siihen, että en ole ehtinyt panostaa niin paljon omaan oppimiseen enkä yhteisölliseen työskentelyyn kuin olisin halunnut. Tiedän, että olisin pystynyt aktiivisemmalla otteella savuttamaan parempia oppimistuloksia. Olisin toivonut ehtiväni antaa myös muille heidän oppimistaan edistävää palautetta.

Prosessissa kriittinen piste oli viime keväänä, koska siinä yhdistyi kiireisin ajanjakso työssäni ennen kesäloman alkua ja koulutuksen viestintään painottuva jakso, joka osittain epäonnistui sekä itseltäni että aika monelta muultakin. Opin epäonnistumisestani oikeastaan enemmän kuin jos se olisi toiminut hyvin. Epäonnistuminen pakotti analysoimaan asiaa tarkemmin ja pohdittua syitä ongelmiin. Lieneekö tämä sitä kantapään kautta oppimista, vaikka kasvatustieteilevät ovat nimittäneet sen kokemukselliseksi oppimiseksi. Kehittämishankkeeni opetti minulle kokonaisuuden hahmottamista ja antoi minulle käytännön työkentän opetella opetussuunnittelua mallin avulla.

Verkko-opetuksen asiantuntijuutta kuvaava käsitekarttani muoto muuttui lopulla kolmen ympyrän malliksi, millä halusin kuvata kaikkien asia-alueiden vaikutusta toisiinsa. Mallini mukaan verkko-opetuksen asiantuntijuus syntyy tiedoista, taidoista ja asenteista. Malli sisälsi siis aiemmin esittämäni teknisen, sisällöllisen ja pedagogisen asiantuntijuuden. Olen mielestäni ainakin pääpiirteittäin saavuttanut nämä tavoitteet. Tietoni ja taitoni verkko-opetuksesta ovat kasvaneet ja ennen kaikkea asenteeni on muuttunut, jos mahdollista, vieläkin innostuneemmaksi erilaisia verkko-opetuksen toteutuksia kohtaan. Jään odottamaan sopivia tilaisuuksia tulevaisuudessa.

Verkko-opetuksen yleisestä asiantuntijuudesta

Verkko-opetuksen asiantuntijuus koostuu sisällön asiantuntijuuden lisäksi opetuksen tuotantoprosessin hallinnasta, verkkopedagogisesta osaamisesta, viestinnällisistä taidoista ja kyvystä toteuttaa verkko-opetusta teknisesti. Asiantuntija ymmärtää verkko-opetuksen kokonaisuuden ja tulokselliset toimintatavat.

Hyvä verkko-opetus pohjautuu tuotantoprosessin hallintaan ja suunnitteluun. Tuotantoprosessin toteuttaminen tiimissä, jossa eri tehtäviä voi jakaa eri asiantuntijoille, voisi johtaa parhaaseen lopputulokseen.  Esimerkiksi pedagogiikan tai sisällön asiantuntija ei ole asiantuntija teknisessä toteutuksessa.

Oppimisprosessi kannattaa suunnitella hyvin käyttäen apuja malleja, joita eri materiaaleissa on esitetty. Omassa kehittämishankkeessani käytin yleisen oppimisprosessin mallia, joka sopi hyvin sekä minulle verkko-opettajana että suunnittelemaani opintojaksoon ja auttoi erinomaisesti jäsentämään opintojakson kokonaisuutta ja ohjasi suunnittelua.  Mallissa määritellään opintojakson tavoitteet, sisältö, oppimismenetelmät, oppimistehtävät, vuorovaikutus, materiaalit, arviointi ja ajankäyttö. Mallin tavallaan pakottaa verkko-opettajan suunnittelemaan opintojakson huolella ja auttaa myös opiskelun aikana ohjaamaan opiskelijoita tavoitteiden mukaisesti. Opintojakso voidaan myös pilkkoa osa-alueisiin ja käyttää mallia jokaisen moduulin suunnittelussa.

Verkkoviestinnästä ja yhteisöllisyydestä

Viestintä on väline vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen verkko-oppimisympäristöissä. Mikäli opiskeluun liittyy lähioppimistilanteita, kannattaa niitä hyödyntää yhteisöllisyyden rakentamiseksi oppijoiden välillä.

Verkkoviestintä on haasteellinen ja usein se jää oppijoiden ”pakkopullaksi” ilman varsinaisia oppimistuloksia. Verkko-opettaja ohjaa oppimisprosessia ja on ”läsnä” verkossa pitäen oppijat mukana. Verkko-opetukseen kuuluu vuorovaikutteinen aktiivisuus ja palautteen antaminen ja saaminen. Aktiivisuuden ylläpitoon tarvitaan mekanismeja ja välineitä, jotka sitovat vuorovaikutuksen aikatauluihin ja oppimisen teemoihin.

Arvaja (2005) on tutkimuksensa perusteella todennut, että vuorovaikutus verkkokeskusteluissa on luonteeltaan pääsoin epäkriittistä ja kognitiivisesti heikkotasoista. Tutkimus osoitti, että korkeatasoinen yhteinen tiedon rakentaminen tapahtui tilanteissa, joissa oppijoilla oli selkeä oppimistehtävä tai he pystyivät asettamaan selkeän tavoitteen työskentelylleen ja oppimistehtävät olivat pohtimista tukevaa. Siksi tehtäväksiantoon ja keskustelun ohjeistukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Mielenkiintoinen tulos Arvajan (2001) tutkimuksessa oli myös se, että oppijoiden väliset henkilökohtaiset suhteet vaikuttivat tiedon rakentamisen laatuun. Ystävien välinen vuorovaikutus oli kollaboratiivisempaa kuin toiselleen vieraampien oppijoiden vuorovaikutus.  Tulos korostaa ryhmäytymisen ja tutustumisen merkitystä. Myös Siljander & Koli (2003) näkevät, että oppiminen nähdään tapahtuvan sosiaalisessa kontekstissa yhteisen tiedonrakentelun ja jaetun asiantuntijuuden pohjalta. Keskeinen merkitys on oman ajattelun ja tuotosten ja jakaminen ja siitä saatu vertaispalaute. Vuorovaikutus on merkittävässä osassa tietojen ja taitojen kehittymisen kannalta.

Myös Järvelä (2010) korosti vuorovaikutusta ja ehdotti muodostamaan oppijoista pienempiä ryhmiä, solmuja, joissa viestintä jäsenten välillä on sujuvaa ja edistää yhteisöllisyyden rakentumista. Hänen mukaansa yhteisöllinen oppiminen ei ole pedagoginen metodi tai psykologinen prosessi – oppiminen ei tapahdu yhteistyön vuoksi vaan sen takia että se käynnistää tehokkaita oppimisen mekanismeja.  Siihen olennaisena kuuluu kysyminen ja selittäminen, argumentointi ja palaute, asiantuntijuuden ulottuvuudet ja ajattelun mallit. Myös Koli &Kylämä (2000)  pitävät yhteisöllisessä oppimisessa oppimisprosessia tärkeämpänä kuin oppimistavoitteita.  Heidän kuvauksensa mukaan yhteisöllisessä oppimisessa ryhmä oppijoita pyrkii yhdessä ymmärtämään jotakin ilmiötä, toiminnassa hyödynnetään osapuolien asiantuntijuutta ja resursseja ja tieto rakentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

Sosiaalinen median hype näyttää hiukan laantuneen viime vuosista tai ainakin muuttaneen muotoaan. Sosiaalinen media on kuitenkin osa tätä päivää ja joiltakin osin ja sopiville kohderyhmille käytettynä tuloksellinen. Sosiaalisen median käyttö ei saa olla itseisarvo verkko-opetuksessa vaan sitä tulisi käyttää harkiten ja tarkasti tavoitteet asettaen.

Edellä esitetyt verkko-opetuksen sisältyvät seikat kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat laadukkaan verkko-opetuksen kokonaisuuden, jossa kaikki osat tukevat oppimista ja motivoivat oppijoita oppimaan.

Osaamiseni arviointi

Roolini verkko-opetuksessa on opettaja. Ennen koulutusta näkemykseni verkko-opetuksesta oli kapeampi. Ymmärsin kyllä pedagogiikan tärkeyden ja merkityksen, mutta eniten uusia ideoita sain oppimisprosessin suunnitteluun ja hallintaan ja viestinnän toteuttamiseen.

 

Verkko-opetuksessa keskeisin ydinosaaminen, jota tarvitsen työssäni, on verkkopedagoginen osaaminen. Siihen olenkin saanut eväitä tässä koulutuksessa. Tekniset taitoni eivät ole riittävällä tasolla, mutta siihen minulla on saatavissa apua työyhteisöstä. Siksi pidän pedagogiikan kehittämistä edelleen keskeisimpänä tavoitteena. Uskon, että tulen työskentelemään verkko-opetuksen parissa lopun työuraani.

Verkko-opetuksen pedagogisissa ratkaisuissa on vielä paljon alueita, joita en hallitse ja joihin tulee jatkossa paneutua. Lisäksi mahdollisuudet ja tieto lisääntyvät. Haluan tulevaisuudessa kokeilla erilaisia toimintatapoja ja analysoida onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia. Uskon oppivani niistä. Haluan myös seurata sekä käytännön että teoreettisen tiedon tasolla, mihin verkko-opetus tulevaisuudessa kehittyy. Koska blogini jää elämään jatkossakin, pyrin keräämään tietoa verkko-opetuksesta. Sieltä se olisi kaikkien kiinnostuneiden käytössä.

Kehittämishankkeeni jäi tässä koulutuksessa vielä kesken, joten lopullista arviota sen onnistumisesta ei voi vielä sanoa. Hankkeeni tulee kuitenkin jatkamaan uudessa, jalostuneemmassa muodossa myös jatkossa. Omassa työyhteisössäni voin toimia ainakin jollakin tasolla verkko-opetuksen pedagogisena asiantuntijana, mutta teknisen asiantuntijuuden jätän suosiolla muille.

Käyttöteoria ohjaa toimintaa

Mielestäni hyvä verkko-opetus on yhteisöllinen, vuorovaikutuksellinen, selkeät tavoitteet ja ohjeet sisältävä suunniteltu ja ohjattu prosessi, joka mahdollistaa tiedon rakentamisen ja laadukkaan oppimisen.  On tapahtunut hyvää oppimista verkossa, jos oppimistulokset ovat paremmat kuin henkilö olisi sen tehnyt yksin ja itsenäisesti.

Keskeisiä tekijöitä minussa opettajana, kasvattajana ja ihmisenä ovat avoimuus, kokonaisvaltaisuus ja suvaitsevaisuus. Minusta oppimisen ehdoton edellytys on rehellisyys itselle ja muille. Kaikkea toimintaani ohjaa holistinen ihmiskäsitys ja avoin, tasaveroinen toiminnan dialogisuus.  Käyttöteoriani on kaiken muun tavoin alati kehittyvä prosessi, jota pyrin päivittämään muuttuvaa yhteiskuntaa tarkkaillen ja omia arvojani kunnioittaen. Uskon myös verkko-opetuksessa yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutukseen.

Olen humanisti ja käsitys oppimisesta perustuu konstruktivistiseen ajatteluun. Ajatteluni mukaisesti roolini opettajana on toimia oppimisen ohjaajana ja tukena. Vuorovaikutus tulee olla epämuodollista, tasavertaista, rakentavaa, keskustelevaa ja sallivaa.  Haluan ohjaajana toimia siten, että pystyn saamaan aikaan oppijoissa prosessin, jonka syklit muodostavat itseään ruokkivan ja rikastavan kehän.

Haluan uskoa, että oppijan verkossa ovat motivoituneita, aktiivisia, ja oma-aloitteisia. Tiedän että ajatus on idealistinen ja todellisuus on usein toisen. Uskon kuitenkin, että luomalla yhteisöllisyyden hengen, oppijoiden vastuullisuus omasta ja toistensa oppimisesta lisääntyy. Yhteistoiminnallinen oppiminen määritelläänkin vuorovaikutukseksi oppijoiden välillä, kuten keskustelu muiden kanssa, materiaalin jakaminen ja toisten auttaminen. Ryhmän tulos on siis riippuvainen siitä, kuinka jokainen ryhmän jäsen hoitaa vastuunsa omasta ja toisten oppimisesta. Yhteistoiminnallisen ja vuorovaikutteiseen verkko-oppimisen päämäärä on se, että kaikki oppivat paremmin, tehokkaammin ja laajemmin ja pyrkivät yhteisen päämäärän saavuttamiseen. Minun tehtävänä on luoda edellytykset tällaiselle prosessille.

Oppimistulosten mittaaminen puhtaassa verkko-opetuksessa on haasteellista. Erilaisilla aktiviteeteilla voi ainakin pääpiirteittäin arvioida oppimisen tuloksia. Verkko-opetus yhdistettynä lähiopetusmetodeihin parantaa mahdollisuuksia arvioida oppimista.

Verkko-opetus on parhaimmillaan silloin kun sitä voi suunnitella ja toteuttaa yhdessä työyhteisön muiden jäsenten kanssa. Minulla on onni työskennellä työyhteisössä, joka mahdollistaa myös yhteisöllisen opettamisen. Juuri parhaillaan toteutamme kollegani kanssa kahta rinnakkaistoteutusta yhdessä. Yhteisöllisyyttä ja asiantuntijuuden jakamista voidaan toteuttaa myös verkko-opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.