Oppimispäiväkirja

Verkko-open oppimispäiväkirja:

20.8.2010

Nyt se sitten alkoi, verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus! Minustako asiantuntija alueella, jossa saan kaikki tietokoneet solmuun heti kun niihin kosketan. Tekniikka tuleekin olemaan minun haasteeni ja tietoteknisesti orientoituneiden ihmisten parissa tunnen itseni kivikautiseksi muinaisjäänteeksi.

Ensimmäinen haasteeni olikin saada aikaiseksi käsitekartta käyttäen tietokoneohjelmaa. Aikani pakerrettuani sain jonkinlaisen kuvion aikaiseksi, hyvä saavutus. Sen laatimista meinasi ohjata tekniikka kun sain aikaiseksi viivoja ja laatikoita, jotka eivät hävinneet yrittämisestä huolimatta. Sain tekniikan hallintaan ja kuvio syntyi, yksinkertainen, mutta kuvio kuitenkin.

5.9.2010

Pohdin viikonlopun ratoksi portfolion alustavaa suunnitelmaa. Taidan ottaa välineeksi blogin, koska se on minulle täysin uusi maailma. Samalla perehdyn siihen. Pitää selvittää kontaktiosiossa muilta, mikä on se väline, jolla sitä tehdään. Mielenkiintoista!

Olen jo niin vanha, että olen opiskellut kirjekurssinakin opintoja joskus 70-luvulla, se oli verkko-opetuksen esimuoto. Todella hitaampi ja kömpelömpi väline; kynä, paperi ja posti! Sitten siirryttiin WebCT-aikaan 90-luvulla. Nyt täytyisi hallita blogit, wikit, ningit ym. välineet!

9.-10.9.2010

Lähipäivät menossa. Oli mukavaa tavata muita opiskelijoita ja huomata, että en ole yksin tässä veneessä. Monilla muillakin oli samanlaisia tuntemuksia kuin minulla.. Huomasin, että pitkä ja monipuolinen kokemukseni onkin vahvuuteni ja pedagoginen osaaminen on ihan kohtuullinen. Tekniikka on heikkouteni ja jäin miettimään, miten saisin itseni innostumaan tietokoneista!

Sanna Järvelän luento oli todella hyvä. Sain paljon uutta ajateltavaa ja pohdittavaa teoriaosuutta varten. Oppimisen ja opettamisen kaikkiallisuus! Sen mahdollistaa verkko-opetus. Olen itse hiukan tutkinut sosiaalista oppimisympäristöä ja yhteistoiminnallista oppimista. Samoja teemoja tulee esille myös verkossa.

27.9.2010

Olen saanut usean illan istumisen jälkeen aikaiseksi itselleni blogin ja jopa ymmärrän sen logiikasta jotain. Nyt sain liitettyä hopsini sinne (muutaman päivän myöhässä!) mutta siellä se nyt on. Suoranainen ihme. Minusta tuntuu, että blogi voisi olla se hyvä väline tulevaisuudessa myös opetuksessa. Pitäisi olla aikaa lukea kirjallisuutta ja alkaa hahmottaa kehittämishanketta. Nyt on kuitenkin niin hektinen työputki pari viikkoa, että taitaa olla toivotonta.

14.10.2010

Tänään meillä oli lähipäivä. Istuimme paikoillamme ja kuuntelimme ACP-luentoa, jonka kuuluvuus oli huono ja kaatuikin välillä. Oikeastaan se oli esimerkki siitä, että näin ei pitäisi virtuaalista opetusta antaa. Loppupäivästä oli aika puutunut olo.

Asia oli haastava ja mielenkiintoinen. Perehdyimme sosiaalisen median mahdollisuuksiin opetuksessa. Kehitys on ollut viimeisen vuosien aikana huimaa ja näyttää vain jatkuvan.  Saimme käsityksen, mitä on Wikispace, bloggaus, ietherbad, ning, googledocs jne, olin aivan ymmällä. Ja kaikkea muutakin on olemassa. Tietoa niistä löytää Lemill-yhteisöstä.

Täytyy juosta tosi lujaa, että pysyy samalla kierroksella. Taitaa olla mahdoton tehtävä pysyä kehityksessä mukana. Ja onko tarpeenkaan? Mihin me kaikkea tätä tarvitsemme? Olisi ehkä syytä ajatella, kuinka paljon aikaa ja muita voimavaroja käytämme tämän kaiken opetteluun. Entä jos käyttäisimme sen resurssin opetuksen sisällön kehittämiseen?

Itse aion aika varovasti ottaa näitä käyttöön, koska opiskelijani ovat aikuisia, joiden TVT-valmiudet ovat osalla hyvin heikot.  Kun olisi aikaa, niin mielelläni tutustuisin näihin paremmin. Ehkäpä joku päivä.

Ainakin tässä koulutuksessa oppii uutta!

06.11.2010

Nyt on ollut niin kiireinen jakso työssä, että en ole ehtinyt juurikaan edistää oppimistani tällä alueella. Sain juuri palautettua ”hätäversion” myöhässä olleesta tehtävästäni. Asia on tosi kiinnostava ja toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa paneutua taustalla oleviin tutkimuksiin ja teoriaan.  Tieteellisesti ajattelevana henkilönä haluaisin aina aluksi perehtyä  tausta-aineistoihin ennenkuin ryhdyn rakentamaan omaa käsittämishankettani. Siihen täytyy jostain löytyä aikaa.

Löysin yhden itselleni hyödyllisen jaottelun mielekkään oppimisen käsitteen jaottelusta (Nevgi&Tirri 2003) muiden asiakäsikirjoituksia lukiessani. Sitä tulen hyödyntämään omassa suunnnitelmassani.

Yritin hiukan perehtyä kaikenlaisiin sosiaalisen median  + muihin  mahdollisuuksiin, joita oppimisen tueksi on kehitetty. Onneksi opiskelijaryhmäni valmiuksista johtuen minun ei tarvitse opetella käyttämään kaikkia mahdollisia hilavitkuttimia. Se voisi lopettaa heidän opiskelunsa kokonaan! Silloin teknikka ohjaisi oppimista eikä toimisi oppimisen tukena. Ryhmä opintojen tavoitteet ovat toisaalla kuin opetusteknologian opettelussa ja aikuisilla, perheellisillä ja työssä käyvillä opiskelijoilla on ajalliset resurssit todella niukat. Se aika, mikä todella jää opiskeluun, tulee käyttää asian oppimiseen eikä tekniikan kanssa pelaamiseen. Totta kuitenkin on, että ilman perehtymistä ei mikään tekniikka ole helposti käytettävissä.

28.11.2010

Sain kuin sainkin tehtyä syvennetyn (myöhässä tosin!)version asiakäsikirjoituksesta, jonka tavoitteena on rakentaa verkkoseminaari opinnäytteiden tekijöille. Ehdin hiukan tutustua teoreettiseen tietoon kurssin suunnittelemisen pohjaksi. Rakensin suunnitelman yhteisöllisen oppimisen ajatukselle, jossa olennaista on jaettu, adaptiivinen asiantuntijuus, transaktiivinen muisti ja kollektiivinen älykkyys. Kuulostaa hienolta ja tieteelliseltä, mutta kysymys on yksinkertaisesta asiasta: yhdessä tiedämme ja muistamme enemmän ja jakamalla tiedon ryhmän kesken ja antamalla ja saamalla palautetta tieto kumuloituu ja sen taso nousee.

Minulla on ollut mahdollisuus kaksi kertaa tänä syksynä kuulla Sanna Järvelän luennointia ja hän on kyllä asiantuntija ja hyvä luennoitsija myöskin. Häneltä olen saanut monta ajatusta verkko-opintojen kehittämiseksi. Hän sanoi myös, että verkko mahdollistaa oppimisen kaikkiallisuuden. Hieno sana! Kirjallisuutta on myös runsaasti olemassa – kunhan vain ehtisi perehtymään. Tavoitteeni on saada kirjallisuuskatsaus lähiviikkoina valmiiksi.

5.12.2010

Onneksi on pitkä viikonloppu ja ei erityistä ohjelmaa. Olen lukenut ja selaillut useita kirjoja ja artikkeleita, jotka liittyvät verkko-opettamiseen ja -oppimiseen. Sain kirjoitettua kirjallisuustehtävänkin valmiiksi. Lisään sen tänne blogiini muidenkin asiasta kiinnostuneiden hyödynnettäväksi. Saattaa mennä taas hetki, ennenkuin muistan, miten blogi toimikaan! Tällä WordPressillä on oma logiikkansa. Enköhän onnistu siinä!

Kirjallisuuteen perehtyminen avartaa ajattelua ja antaa uutta näkökulmaa kehittää omaa hankettaan. Uskon, että teoria antaa paremmat mahdollisuudet onnistua verkkokurssin toteuttamisessa. Kirjallisuus antoi vahvistusta ajatukselleni siitä, että oman kehittämishankkeeni perusajatus on jaettuun asiantuntijuuteen pohjautuva yhteisöllinen oppiminen. Se sopii mielestäni hyvin aikuisille oppijoille. Kehittämishankkeeni ei tule sisältämään mitään erityisiä virtuaalioppimisen työkaluja, kuten edellisessä päiväkirjamerkinnässäni jo totesin. Välttämättömät oppimisen työkalut, kuten Moodle ja tietokannat, ovat ainakin alussa aivan riittävät.  Nähtäväksi jää, mitä verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksen tutorini ja mentorini sanovatkaan siitä, että en ota käyttöön sosiaalista mediaa, Blogeja, Wikejä, avattaria ym. virtuaalimaailman ihmeellisyyksiä. Olenkohan ensimmäinen verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksessa oleva, joka ei ole itsekään erityisen innostunut noista vempaimista? Ymmärrän kyllä, että jos opiskelijaryhmäni koostuisi nuorista, tilanne olisi toinen.Totesinkin eka lähijaksolla, kun opiskelijakolleegani silmät innosta loistaen kertoivat kokemuksiaan verkkoteknologian mahdollisuuksista, miten oppisin rakastamaan tietokoneita!

12.12.2010

Kohta olemme puolessa välissä koulutusta ja vuoden viimeinen tehtävä juuri palautettu. On syvä aika pohtia omaa oppimistaan.

Vaikka opiskelemme hyvin vähän fyysisesti samassa paikassa, on vertaisryhmälle syntynyt kuitenkin oma ryhmähenki. Sen vuoksi tutustuminen aluksi toisiin on äärimäisen tärkeää ja yhteistyötä olisi voinut olla enemmänkin. Lisäksi minusta on rikkaus, että osallistujat tulevat niin erilaisten koulutuksien parista ja eri korkeakouluista. Olen saanut hyvää palautetta ja niistä on ollut minulle hyötyä. Olen yrittänyt jakaa omaa oppimistani myös muille ryhmän jäsenille. Yhteisöllistä oppimista! Haasteena minulla on ollut ajanpuute, osan tehtävistä olen palauttanut myöhässä. Onneksi pientä lipsumista on myös muilla. Olen kokenut, että vertaisryhmä on hiukan liian iso. Palautteen antaminen kaikille on liian työlästä ja varsinkin palautteeseen vastaaminen. Saadun ja annetun palautteen taso laskee.

Tänä syksynä olen eniten oppinut verkko-opetuksen pedagogiikasta lukiessani aiheesta eri lähteistä, kirjoittaessani kirjallisuustehtävää ja yrittäessäni soveltaa niitä asioita kehittämishankkeeseeni. Kuten Sanna Järvelä sanoi, tiedon löytyminen ei riitä, sen kanssa täytyy työskennellä oppiakseen jotain. Sen voi havaita omassa työskentelyssään. Vähiten olen perehtynyt erilaisiin teknisiin välineisiin.

Kuten pyydettiin, tein käsitekarttani uusiksi (löytyy Hops-sivulta). Rakenne on erilainen vaikkakin uusi malli sisältää entisen kartan elementit. Uudessa mallissa on nostettu yhdeksi tärkeimmistä seikoista verkko-opetuksen asiantuntijuudessa asenteet, joita en ollut huomioinut ollenkaan aiemmin. Ilman oikeaa asennetta ei oikeastaan voi asiantuntijuutta ja oikealla asenteella pääsee jo pitkälle kehittämään tietojaan ja taitojaan.  Minusta tämä koulutus on mielenkiintoinen ja hyödyllinen ja minulla on mielestäni oikeanlainen asenne. Nyt haluan panostaa teoriatiedon soveltamiseen verkkopedagogiikasta omaan kehittämishankkeeseeni.  Näissä mietteissä lähden joulun ja ansaitun joululoman viettoon. Tammikuussa jatketaan.

19.2.2011

Aikaa on kulunut edellisestä kirjoittamisesta. Vuosi on vaihtunut ja saimme hiukan lomaa näistä opinnoista. Nyt on jo ahkerasti työskennelty kolmannen moduulin parissa, jonka tavoitteena on rakentaa kehittämistehtävään oppimisprosessi ja kuvata sitä monipuolisesti ja yksityiskohtaisesti.

Meillä on valittavana yleinen oppimisprosessin malli ja tutkivan oppimisen malli. Minun tehtävääni sopii paremmin yleinen malli, joskin se sisältää tutkivan oppimisen elementtejä. Mallit eivät taidakaan esiintyä puhtaasti jompanakumpana vaan voivat olla niistä sekoitus.

Yleisen mallin kuvauksen avulla pystyin rakentamaan mielestäni toimivan mallin kehittämistehtävääni. Kuvaus antoi työkalut pohtia asiaa riittävän monipuolisesti, muutoin se olisi jäänyt tekemättä. Sen avulla voi jatkossakin työstää opintojaksojen prosesseja ja siitä saa käytännönläheisen ja hyödyllisen työkalun käyttöönsä. Koska kehittämistehtäväni ei ole perinteinen verkko-opintojakso, vaati tehtäväksianto soveltamista ja ”säätämistä” omaan tarkoitukseensa. Tehtävääni ei luontevasti pystynyt rakentamaan oppimisaihioittain tavoitteita.

Odotan mielenkiinnolla acp-tapaamistamme, josta saanen palautetta muilta ja myös tutoriltani. Sen avulla voin kehittää vielä oppimisprosessin kuvaustani.

3.3.2011

Tänään iltapäivällä meillä oli acp-tapaaminen pienryhmissä, joissa käsittelimme jokaisen oppimisprosessien kuvauksia. Oppimisaihiomme ovat erilaisia ja olemme edenneet vähän eri tahtiin, joten oli mielenkiintoista kuulla toistemme prosesseista. Ongelmaksi muodostui taas jälleen kerran tekniikka, acp ei toiminut ja osittain keskustelumme epäonnistui. Kun tekniikan kanssa ihmetellessä meni aikaa niin kaikilla ei ollut mahdollista olla loppuun asti mukana. Siksi tilanne jäi hiukan vajaaksi.

Sain kuitenkin palautetta suunnitelmaani ja pystyin sitä jalostamaan saamani palautteen pohjalta hiukan.

2.4.2011

Tämän moduulin tavoite oli työstää edelleen omaa kehittämishanketta sen mukaan, mitä olin aiemmin rajannut ja raamittanut kehittämishankkeeni sisällön, mediavalintojen, resurssien ym. suhteen. Tavoitteena oli kohdistaa huomio siihen, miten opiskelijan toiminta suunnitellaan ja rakennetaan verkkoon niin, että se tukee mahdollisimman hyvin oppimista.

Olen valinnut kehittämishankeeni oppimisympäristöksi Moodlen ja toteutuksen lähtökohdaksi yleisen oppimisprosessin suunnittelumallin. Mielestäni se sopi parhaiten omaan kehittämishankkeeseeni.

Omasta mielestäni onnistuin soveltamaan kyseistä mallia kehittämishankkeeseeni ja se auttoi jäsentämään ja hahmottamaan opiskelijan oppimisprosessia. Uskon myös, että prosessi avautuu opiskelijoille myös paremmin, koska mallia käyttämällä opiskelijan toimintaa tuli pohdittua ja kuvattua tarkemmin kuin muutoin olisi tullut. Vaikka kehittämishankkeen sisältöjen työstäminen on vielä kesken ja opiskelijan prosessi vasta alussa, olen mielestäni onnistunut tämän moduulin tavoitteiden saavuttamisessa.

Väliarviointia oppimisestani

Tällä hetkellä olemme päässeet koulutuksessa yli puolen välin ja on hyvä katsoa taaksepäin ja arvioida omaa kehittymistään verkko-opetuksen asiantuntijana. Alussa laatimani Hopsissa tavoitteeni oli ensisijaisesti kehittyä verkko-opetuksen pedagogiikan ja teknisten taitojen osalta. Pedagogiset taitoni ovatkin kehittyneet eniten ja olen saanut erityisesti kirjallisuuskatsauksen ja saamani palautteen myötä uutta tietämystä verkko-opetuksen pedagogiikasta. Tekniset taidot eivät ole niinkään kehittyneet, koska en ole ottanut käyttööni uusia välineitä eikä opiskelijaryhmäni huomioiden se oikein ole mahdollista. Toki olen saanut paljon tietoa erilaisista mahdollisuuksista seuraamalla muiden opiskelijoiden kokeiluja. Kynnys ottaa eri välineitä käyttöön tulevaisuudessa alenee.

Ensimmäisessä käsitekartassani jaoin asiantuntijuutta juuri osaamisalueisiin: tekniseen, pedagogiseen ja sisällöllinen osaaminen, joista sisällöllisen osaamisen koin omaksi vahvuudekseni. Pedagogisten taitojen osalta tavoitteeni ovat osittain täyttyneet ja olen kehittynyt mielestäni sillä alueella. Toisessa käsitekartassani jaoin asiantuntijuuden tietoihin, taitoihin ja asenteisiin. Huomaan, että minulla on oikea asenne pystyäkseni kehittymään ja ottamaan uusia menetelmiä käyttöön enhän muuten olisi tässä koulutuksessakaan mukana. Tietojen ja taitojen osalta kehitystä on tapahtunut, mutta vielä on tarvetta uuden oppimiseen pedagogisten tietojen ja taitojen osalta.

Oppimispäiväkirjassani olen pääasiassa pohtinut omia ajatuksiani, jotka ovat sillä hetkellä tässä oppimisprosessissa päällimmäisenä. Suurin ongelma näyttää olevan minulla (kuin varmasti usealla muullakin) krooninen aikapula. Uuden oppiminen on mielenkiintoista, mutta ajan puute estää osittain pääsyn niihin tavoitteisiin, johon itse haluaisi. Se täytynee hyväksyä ja riittävää ajallista resurssia ei ole irroitettavissa.

30.4.2011

Uusi viestintään painottuva jakso alkoi koulutuksessamme ja sen merkeissä kokoonnuimme lähijaksoon paneutumaan viestinnän keinoihin ja merkitykseen verkko-opetuksessa.

On todella hyödyllistä välillä nähdä ryhmän muita jäseniä kasvokkain ja vaihtaa kuulumisia ja totesimmekin, että mikään verkkoviestintä ei korvaa ihmisten välistä samassa fyysisessä tilassa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Työskentely sujui ryhmässä hyvin ja vaikka harjoittelimmekin välillä verkossa, tilanne oli erilainen kuin se olisi tapahtunut etätyöskentelynä.

Kun vertaat lähipäivien antia omiin tavoitteisiini, sain lähipäivän aikana uutta tietoa ja ainakin ajateltavaa viestinnän merkityksestä verkko-opetuksessa ja mitä pedagogisia välineitä on olemassa viestinnän tehostamiseksi. Viestintä verkossa on kuitenkin erilaista kuin kasvokkain tapahtuva viestintä ja siinä on omat erityispiirteensä. Teknisen osaamisen lisäämine on yksi päätavoitteista ja erityisesti jäin pohtimaan yhteisen muistiinpanoalustan käyttöä opetuksessa, milloin ja missä sitä voisi hyödyntää. Pitää kokeilla joskus.

Tämä lähipäivä toi esille uuden ulottuvuuden verkko-opetukseen, vaikka se luonnollisesti linkittyykin muihin jo oppimiimme asioihin.

Oikein mukava päivä, vaikka kiireen keskellä en olisi millään voinut irrottautua työstäni. Kuitenkin se oli sen arvoista.  Hyvä kun olin mukana 🙂 Nyt vapun viettoon.

16.6.2011

Olemme jotenkin rämpineet tämän moduulin läpi, osa on jo luovuttanut ja osalla homma on kesken. Vain muutama on selvinnyt kunnialla maaliin. Ilmeisesti kevätväsymystä ilmassa vai lieneekö kevätkiireitä….

Moduulissa mielestäni perehdyimme yhteen keskeisimmistä asioista verkko-opetuksessa: viestintään. Eihän verkko-opetus tulisi olla yksisuuntaista informaation jakamista. Haasteena onkin se, miten saa oppijat aktiivisesti ja tasokkaasti osallistumaan keskusteluun ja palautteen antamiseen. Tähän en saanut viisasten kiveä käyttööni, mutta tuskin sitä on keksittykään.

Oma kokeiluni ei toiminut ollenkaan, joka johtunee ainakin osittain ajankohdasta. Verkko-opettajalta vaaditaan epävarmuuden ja riskin sietämistä, joten sitä kokemusta tuli myös omalle osalle.

Tämä aihe on mielenkiintoinen ja tärkeä, mutta oppimista on haitannut ajan puute, mikä on todellinen este näin keväällä. Ennen kesätaukoa on työruuhkaa paljon ja aikaa uuden kehittämiseen ei jää. Ehkäpä tässä jaksossa olisi hyvä olla tehtävänä pienempi tehtävä/tehtäviä. Nyt osa kurssilaisista ei ole enää pysynyt mukana. Vuorovaikutus ei ole toiminut meidänkään keskuudessa. Palautteen saaminen ja antaminen on jäänyt hyvin heikoksi. Vertaisryhmän työskentely ja asiantuntijuuden jakaminen ei käytännössä onnistunut tässä jaksossa kuin osittain.

Joka tapauksessa on tietämykseni viestinnästä lisääntynyt ja siltä osin olen saavuttanut tavoitettani. Olen myös käyttänyt uusia välineitä viestimisessä, joka on lisännyt teknistä tietämystäni, joka on mielestäni minun heikoin lenkki.  Siitä vaan jatketaan loppuun saakka.

Minun käsitekarttani muuttui malliksi ja en halua sitä muuttaa muuksi. Lisäsin muutamia alaviitteitä selventämään sisältöä. Perusrakenne on kuitenkin sama kuin aiemminkin ja kuvastaa minusta hyvin verkko-opetuksen asiantuntijuutta. Itse tarvitsen edelleen tietoja ja taitoja kehittyäkseni paremmaksi. Nyt aika ottaa etäisyyttä opetukseen, verkkoon ja kaikkeen työhön liittyvään ja siirtyä lataamaan akkuja ensi syksyn koitoksiin. Hyvää kesää kaikille.

23.9.2011

Ansaittu kesäloma on vietetty ja työ jo täydessä käynnissä. On myös aika palata VOAn viimeisen moduulin pariin. Vähän aikataulusta myöhässä palautan mieleeni viime lukuvuotena opittuja asioita ja hankittuja kokemuksia verkko-opetuksen alueelta. Kiitän itseäni erityisesti siitä, että otin heti alussa blogin käyttööni. Täältä löydän dokumentoituna hopsini, käsitekarttani ja ennen kaikkea oppimispäiväkirjani. Olipa mielenkiintoista lukea, mitä ajattelin vuosi sitten. Nyt kokoamaan portfolion viimeiset yhteenvedot tästä koulutuksesta.

25.9.2011

Hip hei hurraa, olen päässyt loppuun tällä matkalla. Onnittelen siitä itseäni. Kokoavia tehtäviä kirjoittaessani huomasin ajatteluni verkko-opetuksesta kehittyneen ja laajentuneen, olen oppinut jotain. Se oli varmaan tämän prosessin tarkoitus. Viimeisen osion tehtävät olivat todella hyödyllisiä pohtiessani omaa kehittymistäni, osaamistani ja ajatteluani. Opin siinä myös itsestäni.

Aion jatkossakin pitää verkko-oeptuksen kehittämisen osana työtäni.

Yksi vastaus artikkeliin: Oppimispäiväkirja

  1. Aija Hietanen sanoo:

    Hilkka! Olet loistava!
    Jo ihan sen takia, että olet jaksanut kirjoittaa oppimispäiväkirjaa säännöllisesti ja ihan jo senkin takia, että pidät oppimispäiväkirjasi julkisena. Kerrassaan upeaa avoimuuttaa ja ajatusten jakamista. Sitähän tänä päivänä vaaditaan, että uskalletaan tuoda omat prosessit toisten tarkasteltaviksi. Sinä uskallat.

    Mielenkiintoista oli lukea tuota päiväkirjaa ja selvästihän siinä ovat ajatukset kehittyneet ja oman oppisen arviointi keskittyy selvästi niihin asioihin, joita olet oppinut:). Vaikka kirjoitit, että hopsissasi olit asettanut tavoitteeksi teknisten taitojen kehittymisen, ja nyt arvioiden se puoli ei olisikaan kehittynyt ´kovinkaan paljon, niin minun mielestäni jo tämän blogin pitäminen on osoitus kehittymisestä. Ja niihän totesit itsekkin, että valmius ottaa käyttöön erilaisia välineitä on kasvanut. Kiva, että pedagogiselta puolelta koet saaneesi eniten, sehän kait on tärkeintäkin.

    Minä jään aina ihmettelemään, että miten ihmeessä sinä kykenet yhtäaikaa niin moneen asiaan ja kaikki vielä aina hoitamaan huipusti?

    Aija

Jätä kommentti